Rangaistuspotkut eivät ole arpapeliä, vaikka City voitti ne harjoittelematta

Manchester City voitti keskiviikkona Brightonin rangaistuspotkuilla 4–3, ja ottelun jälkeen päävalmentaja Enzo Maresca myönsi, ettei joukkue ole hänen aikanaan harjoitellut potkuja kertaakaan. Jos jokin todistaa, että potkukilpailu on arpapeliä, niin kai tämä.

Johtopäätös on silti väärä. Rangaistuspotkukilpailu on erikoistilanne siinä missä kulmapotku, ja sen tärkeimmät valinnat tehdään ennen kuin kukaan kävelee pisteelle: kuka on maalissa ja ketkä ovat kentällä, kun peliaika loppuu.

City ei ollut viikon ainoa, joka selvisi jatkoon potkuilla. Liigacupin neljännellä kierroksella League Twon Fleetwood pudotti Arsenalin potkuilla 5–3, ja Liverpool kaatoi Chelsean 6–5. Kolme kilpailua on pieni otos, mutta niistä näkyy, missä ratkaisut syntyivät.

Maalivahti valitaan jo aamulla

Fleetwoodin Jay Lynch torjui Arsenalin neljännen potkun Bruno Guimarãesilta. Anfieldilla Mike Penders ja Giorgi Mamardashvili torjuivat kumpikin yhden, ja Etihadilla Gerónimo Rulli torjui kaksi, Yasin Ayarin ja Lewis Dunkin.

Jokainen jatkoon päässyt joukkue sai siis maalivahdiltaan ainakin yhden torjunnan. Rulli on Cityn varamaalivahti, ja Maresca teki avauskokoonpanoon yhdeksän muutosta. Cup-ottelun maalivahti valitaan yleensä kuormituksen perusteella, mutta käytännössä valmentaja valitsee samalla potkukilpailun maalivahdin. Sen voi tehdä harkiten tai huomaamattaan.

Potkujat tulevat kentältä

Toinen valinta tehdään vaihtopenkillä. Potkuja saavat laukoa vain pelaajat, jotka ovat kentällä ottelun päättyessä, joten viimeisen puolen tunnin vaihdot rajaavat potkujien joukon. Cityssä vaihdosta tullut Jérémy Doku onnistui potkussaan.

Kolmas valinta on järjestys. Anfieldilla äkkikuolemassa onnistui Joe Gomez, joka ei ole vielä tehnyt Liverpoolissa yhtään maalia. Fleetwoodin viidennen ja ratkaisevan potkun laukoi toppari Conor Haughey. Kumpaakaan ei ensimmäisenä arvaisi potkujaksi, ja siksi järjestys kannattaa päättää etukäteen rauhassa eikä vasta keskiympyrässä väsyneenä.

Maresca kertoi olevansa tyytyväinen kaikkiin viiteen potkujaansa, myös Mateo Kovaciciin, joka teki maalin varsinaisella peliajalla mutta epäonnistui potkukilpailussa.

– Aina käy niin, että varsinaisella peliajalla maalin tehnyt epäonnistuu sitten rangaistuspotkussa, Maresca sanoi.

Havainto on hauska, mutta yhdestä illasta sitä ei voi päätellä.

Mitä onni selittää

Toki onnella on osansa. Brightonin päävalmentaja Fabian Hürzeler sanoi suoraan, että Cityllä oli onni puolellaan. Mikel Arteta muistutti, että Arsenalilla oli palloa ja maalipaikkoja niin paljon, että ottelu olisi pitänyt ratkaista ennen potkuja. Omien otteluidensa osalta kumpikin on oikeassa.

Liverpoolin Kostas Tsimikas ratkaisi vuoden 2022 FA Cupin finaalin Chelseaa vastaan Wembleyllä viimeisellä potkulla. Keskiviikkona hän ampui yli. Sattumasta tuskin saa parempaa esimerkkiä.

Liverpool on nyt voittanut Chelsean rangaistuspotkuilla viisi kertaa viidestä. Jos jokainen kilpailu olisi puhdas kolikonheitto, todennäköisyys sille, että Liverpool voittaa kaikki viisi, olisi yksi 32:sta eli noin kolme prosenttia. Sellainen sarja saa kolikon näyttämään vähän epäilyttävältä. Myönnän silti, ettei luku kerro Liverpoolin menetelmästä mitään, sillä sarja alkoi jo vuonna 2007 ja pelaajat ovat vaihtuneet moneen kertaan.

Yksi ilta ei siis todista kumpaankaan suuntaan: Marescan voitto ei tee harjoittelusta turhaa, eikä Liverpoolin putki tee siitä ratkaisevaa. Valmentaja ei pysty ennustamaan yksittäistä potkua, mutta hän voi päättää etukäteen asiat, jotka muuten ratkaistaisiin kentällä viimeisen vihellyksen jälkeen: kuka potkaisee, missä järjestyksessä ja kuka jatkaa äkkikuolemassa.

Liigacupin puolivälierät pelataan 14. joulukuuta alkavalla viikolla. Jos City, Liverpool tai Fleetwood päätyy taas potkuihin, kannattaa katsoa jo kokoonpanoista, kuka on maalissa ja ketkä odottavat penkillä viimeistä puolta tuntia. Jos kilpailu ratkeaa ilman yhtään torjuntaa ja ilman vaihtopelaajan onnistumista, alan itsekin uskoa kolikonheittoon vähän enemmän.