KolumniAnalyysi

Manchester United saisi JJ Gabrielin kouluttamisesta tiettävästi alle 125 000 puntaa vuotta kohden. Vika on säännöissä, kirjoittaa Henna Kaukoranta.
Aiheet: Valioliiga, La Liga, Manchester United, Real Madrid, Bayern München, Talous, NuoretJJ Gabriel on pelannut Manchester Unitedin akatemiassa vuodesta 2022. Jos 16-vuotias hyökkääjä siirtyy Real Madridiin, United saa brittimedian mukaan korvausta vain muutaman sata tuhatta puntaa. Summa jää alle puolen miljoonan punnan eli alle 600 000 euron.
Neljälle vuodelle jaettuna se tekee alle 125 000 puntaa vuodessa. Pelaajan siirtoarvo on tätä paljon suurempi. Vika ei silti ole Unitedin eikä Realin. Akatemiatyön hinnan määräävät säännöt, ja juuri niitä pitäisi korjata.
Neljässä vuodessa Gabrielista kasvoi pelaaja, joka valittiin viime kaudella Valioliigan alle 18-vuotiaiden sarjan parhaaksi. Kesällä hän pääsi Unitedin edustusjoukkueen mukaan harjoitusotteluun Atlético Madridia vastaan. Syyskuussa hän teki hattutempun ensimmäisessä ottelussaan Uefan nuorten Mestarien liigassa.
Samassa kuussa hänen odotettiin debytoivan liigacupissa Brightonia vastaan seuran historian nuorimpana edustusjoukkueen pelaajana. Hän kuitenkin pyysi päästä lähtemään eikä ole sen jälkeen harjoitellut Unitedin kanssa.
Realin kerrotaan sopineen siirrosta suullisesti Gabrielin ja hänen edustajiensa kanssa, ja siirto toteutuisi tammikuussa. Myös Barcelona ja Paris Saint-Germain olivat kiinnostuneita. Real ei ole vahvistanut mitään, eivätkä seurat ole vielä neuvotelleet keskenään.
Raha liikkuu muualla
Isoin raha ei tässä siirrossa liiku seurojen välillä. Bayern Münchenillä oli kilpailussa tiettävästi vain pieni mahdollisuus, koska Realin kokonaispaketti oli niin houkutteleva. Pakettiin kuuluu palkkioita, palkka ja allekirjoitusraha, mutta summia ei ole julkistettu.
Paketin rahat menevät siis pelaajan puolelle ja välittäjille. Kasvattajaseura saa vain sen, minkä sääntö sille määrää. Pelaaja vain käyttää sääntöjen antamaa mahdollisuutta, eikä siinä ole mitään moitittavaa.
Seuralla ei ollut keinoja
United ei voinut sitoa Gabrielia ammattilaissopimuksella. Englannissa sellaisen saa tehdä vasta 17-vuotiaan kanssa. United tarjosi hänelle akatemiapelaajan sopimusta, joka olisi muuttunut ammattilaissopimukseksi vasta ensi lokakuussa.
Ikäraja suojaa nuoria pelaajia, ja niin sen kuuluukin. Samalla seuran ainoaksi turvaksi jää korvaus. Se on vieläpä pienempi, jos pelaaja siirtyy Valioliigan ulkopuolelle. Suoja on siis heikoimmillaan juuri silloin, kun ostaja on ulkomainen suurseura.
Unitedin päävalmentaja Michael Carrick puhui tilanteesta syyskuussa liigacupin Brighton-tappion jälkeen.
– Koko tilanteeseen on suhtauduttava hyvin varovasti. Hän on nuori poika, ja seuran on pidettävä huolta nuorten pelaajiensa hyvinvoinnista ja siitä, kuinka paljon he ovat esillä, Carrick sanoi.
Linja oli oikea. Samasta syystä Unitedin kannattaisi vaatia sääntöjen muutosta eikä riidellä yksittäisestä pelaajasta. Seuran kerrotaan harkitsevan oikeustoimia, jos jokin seura hankkii Gabrielin, kun tämä on vielä Unitedin kirjoilla. Uhkaus voi hidastaa siirtoa, mutta sääntöä se ei muuta.
Vapaus ja hinta ovat eri asioita
Toki halpaa lähtöä voi puolustaa. Jos akatemia voisi vaatia 16-vuotiaasta täyden siirtohinnan, se omistaisi käytännössä alaikäisen uran. Nuoren pelaajan vapaus valita seuransa painaa enemmän kuin akatemian kirjanpito.
Siinä on paljon totta, ja vapaus kuuluu pelaajalle. Korvauksen maksaa kuitenkin ostava seura. Realin kokoiselle seuralle suurempikaan korvaus ei estäisi siirtoa, mutta osa siirron rahoista menisi silloin seuralle, joka pelaajan kasvatti.
Seuraavaksi siirto tarvitsee Fifan hyväksynnän, jota pidetään muodollisuutena. Sen jälkeen United ja Real päättävät, kerrotaanko korvaussumma julkisesti. Summa pitäisi kertoa, koska vain siitä näkee, kuinka paljon neljän vuoden valmennuksesta nykysäännöillä maksetaan.
Kun siirto julkistetaan, kannattaa katsoa juuri tätä lukua. Jos korvaus jää muutamaan sataan tuhanteen puntaan, Englannin akatemioilla on vihdoin julkinen luku, jolla perustella vaatimus sääntömuutoksesta.





